Viimeisestä kirjoituksesta on nyt kulunut aikaa todella kauan. Olen lopettanut koko cambridgen. Eli olen taas se laiska pullukka ja jo löysähköiksi muuttuneet farkut hieman kiristävät jälleen. Toisaalta tilanne naurattaa ja on kiva syödä taas kaikkea, mutta tietysti olen itseeni pettynytkin. Ehkä pitäisi poistaa blogi tai sitten keksiä uusi aihe..
Miksikö lopetin, vaikka alku oli aivan hyvä? No siksi, koska turhauduin! Kiloja lähti mielestäni aivan liian vähän siihen verrattuna, että tein todella kaikkeni. Se on totta, että napostelin kuurin yhteydessä kaikenlaista, mutta ketoositikut olivat vahvasti punaisella, eli liialliseksi sikailuksi syöminen ei niistäkään päätellen mennyt.
Mielestäni oli aika kallista, että minun tapauksessani alle kilon viikkotahdilla putoavan painon hinnaksi tuli noin 70€! Valmentajani tsemppasi, että usein cambridgen uusintakierroksella käy niin, että paino ei putoakaan enää nopeasti. Olisi voinut kertoa sen jo heti aloittaessani, että olisin voinut asennoitua asiaan. Tuohon se homma sitten oikeastaan jäi. Minulla on kyllä parin viikon pussukat kaapissa tallessa ja olen sulatellut asiaa, että käyttäisin ne pois ja koittaisin vielä kerran.
Kun lopetin pussittelun, niin vakuutin itselleni, että saan painoa ominkin konstein alas ainakin puoli kiloa viikossa. Ja ehdottomasti halvemmalla! Ei mennyt ihan niin, eli taas onnistuin hienosti huijaamaan itseäni :D Cambridgen ehdottomaksi plussapuoleksi voin kyllä sanoa, että pussejen kanssa on todella helppoa, kun ei tarvitse miettiä syömisiä. Kun vauhtiin pääsee niin säästyy se kaikki kokkailuun ja ruokailuun menevä aika.
Tämä kuukausi on ollut (ja tulee olemaan) kiireinen ja stressaava. Olen tsempannut itseäni syömällä herkkuja ja kovasta ajatustyöstä huolimatta aivoissa kytee edelleenkin sellainen ajatus, että voin palkita itseäni herkuilla, kun olen suoriutunut tehtävistäni hyvin! Kovin on hankala ihmisen päästä eroon sellaisista ajatusmalleista joita on aikoinaan päähänsä päästänyt ja itselleen hyväksynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti