Ensimmäinen punnitus

Nyt onkin jo kulunut muutama päivä edellisestä postauksesta ja on aika päivittää kuulumisia. Aluksi kerron kuluneesta viikonlopusta. Piti siis olla synttärit, mutta ne siirtyivätkin pari viikonloppua eteenpäin, joten en joutunut ruokakiusauksiin. Vaikka kermakakkuun en "joutunutkaan" viikonloppuna sekaantumaan, niin sunnuntaina söin kuitenkin palan kotitekoista pitsaa ja suklaakonvehtejakin muutaman.

Sunnuntaina myös kuntoilin hieman. Poljin kuntopyörällä rauhallista tahtia 30 min. Pyörän mittarin mukaan matkaa kertyi 8,87 km ja kaloreita paloi 295 kcal. En jaksanut laittaa sykemittaria päälle kun pyöräilin, joten en tiedä pitävätkö kalorilukemat kuinka hyvin paikkansa. Tosin pidän Tunturia laatumerkkinä, joten uskoisin, että mittaristo näyttää niin kuin pitääkin. Täytyy joskus koittaa tehdä sama sykemittarin kanssa ja katsoa poikkeavatko lukemat toisistaan.

Eilen ketoaineiden pitoisuudet olivat kohonneet ja sama touhu jatkui tänäänkin. Pitoisuudet ovat nyt 1,5 mmol/L. Olin ihan varma, että pitsapala vaikuttaa ketoosiin, mutta niin ei käynytkään. Hieno homma! Näläntunne tuntuu vieläkin melko vähäisenä. Tänään olen syönyt 4 suklaapalaa, muutaman salaattijuustokuution ja pari cambridgen pussia lisäksi. Yksi pussi pitäisi vielä syödä tänään, mutta tuntuu ihan siltä, että ilmankin pärjäisin.

Huomenna tulee kuluneeksi tasan 2 viikkoa siitä, kun aloitin tämän kuurin. Tänään kävin puntarissa ja yllätys oli mukava. Painonpudotussaldoksi muodostui -5.4kg :) Jee! Kotona käyn vaa'alla mahdollisimman vähissä vaatteissa ja aamulla, niin lukemat näyttävät mahdollisimman näteiltä. Ehkä voisin myös huomenna punnita itseni, niin saisin kahden viikon tuloksen tarkalleen.

Kävin tänään tapaamassa myös cambride -valmentajaani. Hänet näin viimeksi 11.2 kun kävin ostamassa pussikeittoja. Sillon hän punnitsi minut, mutta laihishan alko vasta 19.2 ja ehdin siinä jo haalimaan lisää kiloja. Tuo välissä oleva viikko tuli syötyä huonosti. Kaikkea mahdollista ja mahdollisimman paljon, sillä ajatuksella, että "kohta ei saa syödä enää mitään". 

11.2 painosta olen siis laihtunut 3.3 kg valmentajan punnitusten mukaan. Valmentajan punnituksissa olen aina täydessä vaatetuksessa ja hyvä niin. Olisi jotenkin ärsyttävä keikkua siellä alusvaatteissa puolitutun ihmisen edessä vaikka hän onkin mukava. Punnituksessa selvisi myös, että vaikka olen laihtunut, niin rasvaprosenttini on noussut ja lihasprosenttini laskenut. Näin voi kuulemma aluksi käydä. 

Summa summarum: Paino -3,3 kg , BMI -1,3 % , rasvaprosentti +1 % , lihasprosentti -1.1 %.

Tasaista tallausta

Kello on nyt noin 15.30 ja juon vasta päivän ekaa pirtelöä. Söin samalla 100g raejuustoa, koska päiväys vanhenee kohta ja nyt on sellainen vaihe, että en halua heittää ruokaa roskiin. Eilen söin pirtelöiden lisäksi raejuustoa ja muutaman kirsikkatomaatin. Juustot ovat nyt onneksi loppu :) En ole tainnut olla vielä yhtäkään päivää ihan puhtaalla pussikuurilla. Olen kumminkin tyytyväinen tilanteeseen ja selitysvelvollinen ainoastaan itselleni. 

Keskiviikosta lähtien ketoositikku on näyttänyt ketoainepitoisuudeksi 0,5 mmol/L ja välillä väri on ollut lähellä lukemaa 1,5mmol/L. Eli siis sanoilla kerrottuna 0,5mmol/L tarkoittaa että on hieman ketoosissa ja 1,5 on matala ketoositila. Nälkä tuntuu vieläkin välillä, mutta nyt alan olla niin tottunut tilanteeseen, että osaan sivuuttaa näläntunteen ilman erityisiä ponnistuksia. Iltapäivät ovat vieläkin haastellisia, silloin tunnen itseni todella nälkäiseksi.

Tämä loppuviikko on mennyt mukavasti eikä siitä oikein ole mitään raportoitavaa. Eilen kun makasin sohvalla ja katselin telkkaria niin tuli sellainen olo, että "nyt tästä puuttuu jotakin". Se "jotakin" tarkoitti tietysti naposteltavaa! En ollut nälkäinen, eikä erityisesti tehnyt mitään mielikään. Tässä sen huomaa, että miten aivot ovat vielä kiinni opituissa tavoissa! En sitten tietenkään napostellut mitään, eikä mulla täällä mitään herkkuja olisi ollutkaan. 

Huomenna vietämme synttäreitä perhepiirin kesken. Aloitan nyt jo mielikuvaharjoitukset huomista koskien, että pystyn sivuuttamaan notkuvan kahvipöydän. Tiedän jo valmiiksi, että tarjoilu ei ole ihan vaatimattomimmasta päästä ja minähän olen suorastaan omassa elementissäni herkkupöydän ääressä. Tälläkin hetkellä takaraivossa jyskyttää ajatus "voisinhan mä nyt vähän maistaa".. Tämä ilta menee siis siihen, että vakuuttelen itselleni etten todellakaan voi maistaa. Vähääkään.